Kartasto, joka sisältää tarkemmat kuvaukset kaupungeista ja kylistä, löytyy foorumilta.
Aldemera on suuri, kahdesta suuresta saaresta ja monista pienistä saarista näiden kahden lähistöllä koostuva alue. Kahta mannersaarta nimetään yksinkertaisesti Länneksi ja Idäksi. Lännen läpi kulkee valtava vuoristo, joka jakaa alueen kahtia. Tämän vuoriston nimi on virallisesti Lohikäärmeen selkä, mutta kansan suussa viitataan siihen vain Selkänä. Idän pohjoisosassa on myös vuoristo, paljon Selkää matalampi ja loivempi, ja tuota kutsutaan Lohikäärmeen hännäksi, tai vain Hännäksi. Sekä Selkä että Häntä ovat alunperin olleet tuliperäisiä, mutta vaaralliset tulivuoren kraaterit ovat aikojen saatossa jäähtyneet ja sammuneet, lukuunottamatta muutamaa kraateria aivan Selän eteläpäässä. Sen sijaan satunnaisia kuumia lähteitä tai geysireitä saattaa löytyä mistä tahansa vuoriston rinteiltä.
Lännen ja Idän välissä olevaa salmea kutsutaan nimellä Aswin. Sen yli pääsee laivalla tai lautoilla pitkin Qenua-saaristoa, jossa saaria on paljon ja ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Etelästä taas löytyy tuliperäistä saaristoa, jota kutsutaan kuvaavasti Tulivuorisaariksi. Myös rannikkoa lähellä olevia Tulivuorisaaria pitkin pääsee liikkumaan mannersaarien välillä. Idän pohjoispuolella on suurikokoinen saari Feinu. Mannersaarilla kulkee useita jokia, jotka saavat alkunsa vuoristopuroista. Vain suurimmat joista on merkitty karttaan.
Saaret koostuvat tasangosta (kartassa vaaleanvihreällä), metsästä (tummanvihreällä), kosteikoista eli pohjoisessa soista ja etelämmässä suistoista (rusehtavanvihreällä) sekä autiomaasta (keltaisella).
Tasanko-alueet koostuvat pääosin maanviljelys- tai laidunmaista ja niityistä, pohjoisemmassa myös tundrista. Niiltä saattaa kuitenkin löytyä myös satunnaisia metsiä, järviä, lampia ja jokia. Metsät koostuvat (arvatenkin) pääosin puista, toisaalla tiheämmistä metsistä ja toisaalla harvemmista. Metsä-alueiltakin saattaa löytyä satunnaisia aukeita, joskus laajojakin puuttomia alueita, sekä niittyjä, järviä ja jokia. Kosteikko-alueet ovat pohjoisemmassa soita, rämeitä, korpia ja muita suotyyppejä, ja etelemässä, jokien laskualueilla suistoista. Koisteikko-alueilla asutusta löytyy paikoista, joissa maa on tarpeeksi kuivaa ja kestävää rakennusten rakentamiseen. Autiomaata löytyy vain Idän kaakkoiskärjestä. Se koostuu reunoiltaan kuivasta savannista, joka muuttuu keskemmälle päin mentäessä suoranaiseksi hiekka-aavikoksi. Näillä alueilla asutusta ei ole juuri lainkaan.
Huolimatta Aldemeran suhteellisen pienestä koosta, ilmasto vaihtelee varsin paljon eri alueilla. Pohjoisessa puolen vuoden talvi ei ole epätavallinen, kun taas etelässä lunta sataa korkeintaan yhden kuukauden ajan jos silloinkaan. Kylmintä on Aldemeran luoteisosassa ja lämpimintä vastaavasti kaakkoisosassa.
Kasvillisuus vaihtelee hyvin paljon ilmaston mukaan. Meille tuttuja kasveja tavataan aina männyistä ja kuusista viikunapuihin ja kaktuksiin. Lisäksi Aldemeralla on useita kasvilajeja, joita ei Telluksella tavata. Aldemerassa puut kasvavat hyvin korkeiksi, eikä vanhimmissa ja suurimmissa metsissä ole epätavallista törmätä useita tuhansia vuosia vanhoihin puihin.
Tarkemmat kuvaukset alueiden ilmastoista ja kasvillisuudesta löytyvät lääneittäin kartastosta.
Aldemeran eläimistö on hyvin monimuotoinen. Meille tuttuja eläimiä tavataan oravista ja talitiaisista villisikoihin ja tiikereihin, ja jopa sapelihammaskissoihin ja mammutteihin. Näiden lisäksi mantereella tallustaa useita erikoisia eläimiä, joista osaa ei tavata missään muualla kuin Aldemerassa. Klikkaa tästä päästäksesi tarkastelemaan tarkemmin Aldemeran eläimistön erikoisuuksia.
Aldemeralla on neljä valtalajia: haltiat, kääpiöt, faurrat ja örkit. Kilkkaamalla tästä tai otsikkoa pääset lukemaan tarkemmin valtalajeista ja noiden ominaisuuksista.
Lithûin-planeetalla, jossa Aldemera sijaitsee, on kolme kuuta.
Amfea: Kolmesta isoin, väriltään punaoranssi.
Nyhta: Kovasti meidän Lunaamme muistuttava, hopeanharmaa kuu.
Mofeus: Kolmesta pienin, väriltään tumma, mutta yötaivaasta erottuva.
Kaikilla kolmella kuulla on oma ratansa, ja siksi niiden näkyminen yötaivaalla riippuu tilanteesta. Joskus vain yksi kuista näkyy, joskus kaikki kolme, valkeina kesäöinä Amfea on ainoa taivaasta erottuva kuu ja talvisin Nyhta ja Mofeus nähdään usein yhtä aikaa taivaalla.
Maailma koostuu kahdesta osasta: meille tutummasta materiaalisesta maailmasta ja energiasta koostuvasta henkimaailmasta. Kilkkaamalla tästä tai otsikkoa pääset tutustumaan paremmin energian luonteeseen ja henkiolentoihin.
Ghiliast on manner Aldemerasta itään. Kooltaan se on Aldemeraa isompi, ja väestönä on lohikäärmeitä ja haltioita. Monet aldemeralaiset, varsinkin hirainit, ihailevat Ghiliastia ja tuon miltein utooppista julkisivua, mutta sielläkin on omia ongelmia. Aldemera ja Ghiliast ovat kuitenkin hyvin vähän tekemisissä keskenään, johtohenkilöiden vierailut suuntaan tai toiseen ovat miltein ainoat kontaktit mantereiden välillä.
Ghiliastin magia on hyvin erilaista kuin Aldemeran. Siellä magia virtaa vapaammin ja useat niin lohikäärmeet kuin haltiat sitä taitavat monissa eri muodoissa. Myös erikoisemmat magianmuodot, kuten portaalit, ovat Ghiliastilla yleisiä. Selkeiten erilainen energiamaailma näkyy siirtyessä mantereelta toiselle. Jos magiantaitaja siirtyy Ghiliastista Aldemeraan, tuon magia muuttuu heikommaksi vaikutukseltaan tai voi kadota kokonaan. Päinvastoin taas jos joku heikko magiankäyttäjä tai täysin magiaa taitamaton henkilö siirtyy Aldemerasta Ghiliastiin, vahvistuu tuon magian vaikutus selvästi tai tuolla saattaa herätä piilenyt taipumus magiaan.
Lohikäärmeet, monissa lajeissa ja väreissä, pitävät Ghiliastin arvostetuimman lajin titteliä. Lohikäärmeiden neuvostolla nähdään olevan Ghiliastin ”henkinen valta”, se pyrkii pitämään tasapainon yllä niin Ghiliastissa kuin koko Lithûinilla. Ghiliastin hallitsija on kautta aikojen ollut lohikäärme, ja tätä valtiasta/valtiatarta pidetään koko maailman voimallisimpana olentona. Tällä hetkellä Ghiliastissa valtaa pitää Lady Raiharan, myös ”Valkeaksi Naaraaksi” kutsuttu.
Ghiliastin haltiat, toisin kuin aldemeralaiset, ovat puhdasverisiä. Heillä on ”maallinen valta”, he rakentavat kaupunkeja ja pitävät yllä taloutta. He ovat myös hyvin pitkäikäisiä, viisaita ja magiassa vahvoja. Ei ole epätavallista, että puhdasverinen haltia väheksyisi aldemeralaista. Kasvokkain kohteliaisuuksien nimissä pyritään olemaan tasavertaisia, mutta selän takana voi kuulla usein käytettävän termejä ”puoliverinen”, ”sekarotuinen” ja ”vähähaltia”.
Ghiliastilla on vielä eräs hyvin erikoinen piirre. Siellä on erittäin vahva olento tai asia, joskus jopa jumalaksi kutsuttu. Tämä on Meshancír tai kansan suussa ”Taivastuli”. Tämä voimakas energiakertymä, joka on ottanut ympäristöä polttamattoman tulipallon muodon, koostuu Ghiliastin menneiden lohikäärmehallitsijoiden sieluista. Se valitsee tulevat hallitsijat ja sen kautta voi kulkea ulottuvuuksien välillä. Tulen tiedetään myös harvoissa tapauksissa antaneen lohikäärmeille haltiakehon ja toisinpäin. Nämä ovat kuitenkin vain pieni osa asioista, joihin Meshancír kykenee. Meshancírilla on aldemeralaisille miltein myyttinen maine, useimmat uskovat sen olevan vain legendaa.
Mantereiden välillä matkustaminen ei ole helppoa. Yleisin tapa on kulkea laivalla, matka voi kestää kuukausia riippuen laivan kurssista. Suoraan avomeren läpi on nopeinta purjehtia, mutta se on hyvin vaarallista. Saaristoja pitkin kulkeminen taas on turvallista, mutta paljon hitaampaa. Toinen vaihtoehto on lentää esimerkiksi vuoristolepakolla tai aarnikotkalla, jolloin matka kestää muutamia viikkoja riippuen valitusta reitistä, lepotaukojen määrästä ja säästä. Kolmas tapa on nopein, mutta harvinaisin. Ghiliastin ja Aldemeran välillä on pari-kolme portaalia, jotka ovat tavallisesti suljettuja. Portaalit voi avata Ghiliastin päästä, ja ne voivat olla auki vain muutamia minuutteja kerrallaan. Tätä kautta voi tuhansien kilometrien matkan taittaa parissa minuutissa. Portaalien käyttö on kuitenkin harvinaista, ja on varattu vain Ghiliastin ja Aldemeran vaikuttavimpien henkilöiden käytettäväksi vain erikoistilanteissa.