Aldemeran valtalajit, eli pelattavat lajit, ovat paikalliset korkeammin ajattelevat lajit. Heillä on kulttuuri, he rakentavat infrastruktuuria ja he kykenevät puhumaan yhtä tai useampaa kieltä. Nämä lajit eivät voi risteytyä keskenään.
Tärkeää huomioitavaa: Lajikuvaukset antavat vain suuntaviivoja ja kertovat enemmän hahmojen ympäristöstä kuin siitä, millaisia hahmojen tulisi olla. Voit siis hyvillä mielin tehdä magiaa loistavasti taitavan kääpiön, vaikka se ei yleistä kääpiöillä olekaan. Huomioikaa myös, että elinkaaressa mainittu maksimi-ikä ei kuitenkaan ole odotettu elinikä. Monet kuolevat ennen tuon iän saavuttamista sairauksiin tai tapaturmiin.
Haltia - Kääpiö - Faurra - Örkki - Ominaisuudet
Lukumäärä: Runsaslukuisin laji, yleisin näky niin katukuvassa kuin johtoviroissa
Koko: 170-200 cm
Elinkaari: Haltiat ikääntyvät samaa tahtia kuin ihmiset ensimmäiset 20 elinvuottaan. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu ja pysähtyy vasta, kun noin 30-vuotiaan fyysinen olemus on saavutettu. Haltiat voivat elää 250-300-vuotiaiksi.
Joskus haltiat, jotka joutuvat elämään pitkiä aikoja surussa, pelossa, ahdistuksessa tai muussa voimakkaassa negatiivisessa tunteessa, saattavat näyttää ikääntymisen merkkejä, kuten vaalenevia hiuksia, ryppyjä, tms. Nämä muutokset eivät välttämättä ole pysyviä.
Ulkonäkö: Pitkänomaiset haltiat ovat tavallisesti hoikkia ja hyväkuntoisen näköisiä – vaikka eivät olisikaan hyväkuntoisia. Kaikista muista lajeista haltiat erottaa suippokärkisistä korvistaan.
Ihon-, hiusten- ja silmienvärejä löytyy laidasta laitaan. Ihon ja hiusten sävyt vaihtelevat kaikissa luonnollisissa, silmien väreinä näkyy luonnollisten lisäksi myös kullankeltaista, violettia ja jopa punaista. Hiusten rakenne vaihtelee myös vahvasti. Useimmat haltiat, niin miehet kuin naiset, antavat hiustensa kasvaa alaselkään asti.
Haltiat pukeutuvat elinympäristöönsä sopeutuen; Pohjoisessa raskaisiin turkiksiin, etelässä kevyisiin mekkoihin ja tunikoihin, ja kuumimmilla seuduilla ihoa auringolta suojaaviin kankaisiin. Hiusten annetaan tavallisesti olla auki, letit ja yksinkertaiset kampaukset ovat yleisiä.
Kulttuuri: Haltiat elävät useimmiten kaupungeissa tai kylissä, ja heitä voi nähdä virassa kuin virassa. Suurin osa kansasta elää kuitenkin metsästäjinä, käsityöläisinä tai maanviljelijöinä. Haltiat menevät naimisiin vain kerran elämässään, eikä avioeroa ja uudelleenavioitumista katsota hyvällä. Järjestetyt avioliitot ovat yleisiä aatelissukujen kesken. Miehet nähdään yleensä naisia korkea-arvoisempina. Haltiat harvemmin ajattelevat ikäeroja, eikä ole epätavallista tavata aviopareja, joilla on yli puoli vuosisataa ikäeroa.
Kautta aikain Aldemeran korkeimmat hallitsijat ovat olleet haltioita. He hallitsevat joko yksin tai pareina ja heistä käytetään titteleitä ”lordi” ja ”lady”.
Fyysinen potentiaali ja magia: Haltiat ovat yleisesti hyvin ketteriä ja nopeita, ja voimassa he jäävät kääpiöille ja örkeille toisiksi. Haltiat käyttävät usein hienostuneita aseita, joiden käyttämiseen tarvitaan enemmän tekniikkaa kuin voimaa. Tällaisia ovat esimerkiksi jouset ja miekat.
Suurin osa kaikista magiantaitajista ja loitsijoista on haltioita. Monet haltiat kykenevät myös kommunikoimaan eläinten kanssa. Tosin, yksi haltija voi puhua korkeintaa kahdelle eri eläinlajille. Tunteilla on hyvin suuri vaikutus haltian hyvinvointiin, esimerkiksi suurissa suruissa oleva haltia riutuu hitaasti hengiltä.
Historia ja maine: Aldemeralainen haltia on syntynyt ghiliastilaisen (puhdasverisen) haltian ja aldemeralaisen ihmisen risteytyessä. Haltiat ovat aina hallinneet Aldemeraa. He ovat suurilukuisin laji ja kaikki korkeimmat virat ovat haltioiden hallussa.
Muut lajit pitävän haltioita usein joko viisaina ja luotettavina tai ylimielisinä ja itsekeskeisinä. Jotkut täyttävät ennakkoluulot, suurin osa ei.
Lukumäärä: Maan alla elävät kääpiöt ohittavat lukumäärältään haltiat, mutta maan pinnalla, kaupungeissa ja kylissä elävät kääpiöt ovat vähemmistö. Heidän lukumääränsä maan pinnalla kasvaa alati, kun yhä useammat nuoret kääpiöt muuttavat pois kääpiövaltakunnasta.
Koko: 120-150 cm
Elinkaari: Kääpiöt ikääntyvät samaa tahtia kuin ihmiset ensimmäiset 20 elinvuottaan. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu, mutta ei missään vaiheessa pysähdy. Kääpiöt voivat elää 200-250-vuotiaiksi.
Ulkonäkö: Kääpiöt ovat hyvin lyhyitä ja raskasrakenteisia. Alle 50-vuotiaat kääpiöt voivat olla vielä hoikkia, mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki kääpiöt alkavat tukevoitua. Sukupuolten väliset erot ovat kääpiöillä hyvin pienet. Niin naisille kuin miehille kasvaa parta ja viikset.
Iholtaan kääpiövaltakuntalaiset ovat vaaleita, mutta useamman sukupolven maan pinnalla eläneet kääpiöt näyttävät jo enemmän monimuotoisuutta ihojen sävyissä. Hiusten ja parran väri ja rakenne vaihtelevat kaikissa luonnollisissa. Silmät ovat väriltään useimmiten tummat.
Kääpiöt pukeutuvat usein hyvin raskaasti. Nahka ja painavat kankaat ovat yleisimmät pukumateriaalit, koruja käyttävät tavallisesti vain korkeampiarvoiset kääpiöt. Tähän syynä on korujen tuoma vaara, jos ne jäävät kiinni töitä tehdessä. Parran annetaan tavallisesti kasvaa niin pitkäksi kuin se vain pystyy, ja siitä pidetään hyvää huolta. Parta saa usein enemmän huomiota kuin hiukset.
Kulttuuri: Ehdoton enemmistö kääpiöistä elää maan alla, tarkemmin kääpiövaltakunta Balthurnissa. Valtakunnan asuttavat alueet ovat täynnä kääpiöitä, niin vanhoja ja nuoria, hyvin tiiviisti ja tiheästi vierekkäin asutettuina. Kääpiövaltakunnassa ei ole samanlaista kastijakoa kuin muualla Aldemerassa, vaan kääpiöt jakautuvat työntekijöihin ja johtajiin. Joka ainoalle kääpiölle löytyy jotain työtä jostain päin valtakuntaa, halusi hän sitä tai ei. Työtä tekemätön kääpiö leimataan hyvin helposti laiskuriksi. Opiskelua ja muuta sen sellaista katsotaan vahvasti kieroon, koska valtakunnassa se nähdään pääosin vain ajanhukkana. Kääpiöitä johtaa joko kuningas tai kuningatar, vain yksi kerrallaan. Tällä hetkellä Balthurnia hallitsee kuningatar Berta.
Kääpiöt menevät naimisiin vain yhden kääpiön kanssa kerrallaan, ja avioerot ovat sallittuja. Kuningas/Kuningatar sen sijaan voi naida useita vaimoja/aviomiehiä yhtä aikaa, eikä tätä katsota mitenkään väheksyen. Perheet hankkivat lapsia tavallisesti vain yhden kerrallaan. Miehet ja naiset nähdään täysin samanarvoisina.
Suurin osa valtakunnasta maanpinnalle muuttaneista kääpiöistä ovat seikkailunhaluisia nuoria. Joskus kuitenkin näkee kokonaisia perheitä, jotka ovat jättäneet Balthurin taakseen. Suurin osa maan pinnalla nähtävistä kääpiöistä ovat kuitenkin jo aiemmin maan alta pois muuttaneiden kääpiöiden jälkeläisiä.
Fyysinen potentiaali ja magia: Kääpiöt ovat hyvin vahvoja ja kestäviä, mutta he eivät ole nopeita. Ketteryys on kääpiöillä hyvin yksilöllistä, toiset ovat, toiset eivät. Kääpiöt käyttävät aseita jotka vaativat sekä voimaa että tekniikkaa. Sotakirveet, lyhyet miekat, moukarit, nuijat ja sotavarstat ovat yleisimmin käytetyt. Kääpiöillä on usein vaikeuksia pitkänkantaman aseiden, esimerkiksi jousien, käytössä.
Kääpiöillä ei tavata maagista taipumusta kovinkaan usein, ja useimmat magiaa taitavat kääpiöt eivät ole magialtaan voimakkaita tai eivät vaivaudu opettelemaan synnynnäistä taitoaan täyteen potentiaaliinsa. Tämä ei kuitenkaa tarkoita, etteikö maagisesti taitavia kääpiöitä olisi – heitä vain ei löydy kovinkaan montaa maan alta.
Historia ja maine: Kääpiöt ovat polveutuneet maan alle ihmisvainoja paenneista ihmisistä. He saattavat olla hyvin varautuneita hirainin suhteen ja myötämielisiä guathaa kohtaan historiallisista syistä. Kääpiöt ovat kuitenkin ennen kaikkea yksilöitä ja rakentavat usein mielipiteensä kansoista ja muista lajeista niin muilta kuulemansa kuin omien kokemustensa pohjalta.
Kääpiöitä pidetään ylpeänä ja itsepäisenä väkenä. Heidät uskotaan kuitenkin hyvin lojaaleiksi ja luotettaviksi. Vakavuus ja ylpeys omasta suvusta yhdistetään myös usein kääpiöihin.
Lukumäärä: Vähemmistö, suurin osa faurroista elää heimoina metsissä.
Koko: Tavallisesti välillä 150-180 cm, pituus on usein suoraan verrattavissa faurran lajiin. Vesikaurisfaurra voi olla täysikasvuisenakin alle 140 cm pitkä, kun taas hirvifaurrat voivat helposti kasvaa yli kaksimetrisiksi.
Elinkaari: Faurrat ikääntyvät samaa tahtia kuin ihmiset ja voivat elää 150-vuotiaiksi. Kaikenlajiset faurrat voivat risteytyä keskenään, ja lapsen laji periytyy aina äidiltä.
Ulkonäkö: Faurrat ovat puoliksi ihmisiä ja puoliksi hirvieläimiä. Faurran ylävartalo, pää ja kasvot ovat ihmisen, alavartalo vyötäröstä alaspäin, korvat ja sarvet ovat hirvieläimen. Kasvoissa voi olla pieniä hirvieläinmäisiä piirteitä, kuten kirsumainen nenä. Hirvieläinpuoli voi olla mikä tahansa hirvieläin vesikauriista pohjoiseen hirveen. Sekä miehille että naisille voi kasvaa sarvet.
Hirvieläinosan karvapeitteen väritys myötäilee pohjalajinsa väritystä. Iho voi olla minkätahansa sävyinen luonnollinen, tummemmat ihonsävyt ovat faurroilla yleisempiä kuin vaaleat. Hiukset ja parrat ovat usein samaa sävyä kuin karvapeite. Hiusten rakenne on tavallisesti kuiva ja suora, mutta muitakin rakenteita tavataan. Faurrojen silmät ovat erikoiset. Niiden pupillit ja iirikset ovat hyvin suuret, itse asiassa niin suuret, ettei silmämunien valkuaista näy tavallisesti ollenkaan. Silmien värit vaihtelevat kaikissa luonnollisissa.
Faurrat pukeutuvat hyvin vähäisesti. Housuja tai hameita ei käytetä juuri ollenkaan, eivätkä faurrat karvapeitteensä ansiosta niitä tarvitsekaan. Paidat ovat usein hyvin kevyitä ja yksinkertaisia. Ei ole harvinaista, että metsässä elävä faurra kulkisi aina ilman paitaa, oli tuo sitten mies tai nainen. Puiset, nahkaiset ja sulilla koristellut korut ovat hyvin yleisiä. Kampauksia ei juurikaan näe, mutta monilla faurroilla on yksittäisiä lettejä tai rastoja, joihin on pujotettu puisia helmiä. Arpitatuoinnit ovat myös yleisiä koristuksia.
Kulttuuri: Faurrat elävät pienissä metsästäjä-keräilijä-heimoissa, joita johtavat heimon vanhimmat. Heimolla on myös tavallisesti yksi poppamies. Heimot elävät suurissa, rehevissä seka- ja lehtimetsissä sekä Idässä että Lännessä. Yksittäisiä faurraerakkoja voi löytää vuoristoisilta seuduilta. Heimot elävät usein luonnon ehdoilla, keräten ja metsästäen vain sen mitä tarvitsevat ja vaeltamalla alueelta toiselle sääolojen ja vuodenaikojen vaihteluiden mukaan sekä ruuan perässä. Rakennukset ovat tavallisesti vain puusta ja nahasta koottuja telttoja ja tiipiitä, joiden siirtäminen on helppoa.
Faurrat menevät naimisiin vain yhden kerran. Heimoissa avioeroja ei sallita. Miehiä ja naisia pidetään samanarvoisina ja kummatkin voivat hoitaa samoja tehtäviä heimossa ja olla heimon vanhimpia tai poppamiehiä. Koko heimo kasvattaa lapset yhdessä.
Kaikki faurrat eivät tietenkään elä heimoissa, vaan perheitä ja kokonaisia sukuja löytyy kaupungeista ja kylistä. Jotkut ovat asuneet kaupungeissa jo useamman sukupolven ajan, ja kaupungeissa kasvaneilla nuorilla ei ole juuri mitään kosketusta heimoissa eläviin sukulaisiinsa.
Fyysinen potentiaali ja magia: Faurrat ovat hyvin nopeita, ketteriä ja notkeita. Edes nopein haltia ei voita keskivertoa faurraa juoksukilpailussa. Voimassa faurrat kuitenkin tavallisesti häviävät muille lajeille. Aseistus on usein yksinkertaista, keihäitä, tikareita ja metsästysjousia. Faurra ei välttämättä tarvitse erillisiä aseita itsepuolustukseen, sorkat ja sarvet itsessään ovat jo aseita.
Yllättävän monella faurralla on maagisia taipumuksia. Harvat kuitenkaan käyttävät taitojaan tietoisesti. Useimmiten faurran omaama elementti näkyy hänen muissa ominaisuuksissaan – ilmaelementin synnyinlahjan saanut faurra voi olla tavallista nopeampi, tulielementin saanut kestää paremmin suuria lämpötilanmuutoksia, vesielementin saanut kykenee pysymään sukelluksissa paljon tavallista kauemmin, jne. Magian suora käyttö, esimerkiksi elementtien hallinta, on kuitenkin paljon harvinaisempaa.
Historia ja maine: Faurrojen oletetaan polveutuneen metsiin vainoja piiloutuneista ihmisistä, ja magialla on todennäköisesti ollut hyvin suuri osa lajin synnyssä. Faurrat ovat vielä varsin ”tuore” lajina, eivätkä he ole vaikuttaneet Aldemeran historiaan toistaiseksi ollenkaan.
Faurroja pidetään hyvin luonnonläheisinä ja rauhantahtoisina. Uskotaan, etteivät he vaivaa päätään muilla kuin omilla ongelmillaan, muiden asiat eivät heitä kiinnosta. Monet eivät pidä faurroja lojaaleina tai luotettavina vapaamielisyytensä takia.
Lukumäärä: Vähemmistö, suurin osa örkeistä elää heimoina syrjäalueiden linnoituksissa
Koko: 190-220 cm
Elinkaari: Örkit vanhenevat ihmistä nopeammin. Murrosikä ja kasvupyrähdys alkavat kymmenen vuoden iässä, ja 15-vuotias örkki on tavallisesti jo aikuisen mitoissa. Aikuistuttuaan vanheneminen hidastuu miltein pysähtyneeksi, ja vanhuuden merkkejä alkaa näkyä vain paria vuotta ennen kuolemaa. Örkit voivat elää 150-200-vuotiaiksi.
Ulkonäkö: Örkit ovat valtavia ja rakenteeltaan usein lihaksikkaita ja vankkoja. Monilla örkeillä ylikasvaneet ala- tai yläkulmahampaat pilkottavat aina suusta.
Iho on väriltään harmaa, harmaan sävy voi vaihdella vihertävästä sinertävään ja liilahtavaan. Hiukset ovat usein väriltään joko mustat tai tummat ruskeat, muita sävyjä tavataan vähemmän. Hiusten rakenne on tavallisimmin suora. Silmien väri voi olla mikä tahansa luonnollinen ja niiden lisäksi punainen, lähestulkoon musta tumma ja miltein valkoinen harmaa. Örkeillä tavataan heterokromiaa (eli väriltään eriparisia silmiä) enemmän kuin muilla lajeilla.
Pukeutuminen on raskasta ja nahka ja turkikset ovat yleisimmät materiaalit vaatteissa. Luiset kaulakorut ja metalliset korvarenkaat ja lävistykset ovat suosiossa. Tavalliset ja arpitatuoinnit ovat myös yleinen näky. Useimmat örkit – niin miehet kuin naiset – ajavat päänsä kaljuiksi. Muussa tapauksessa hiukset vedetään tiukkoihin kampauksiin, esimerkiksi nutturoihin.
Kulttuuri: Kun örkkikansa oli suuri ja yhtenäinen, heitä johti örkkikuningas, joka saattoi myös olla nainen, ja valta siirtyi aina joko kuninkaan päihittäneelle örkille tai kuninkaan valitsemalle seuraajalle. Tällöin mies- ja naisörkit olivat vielä hyvin samanarvoisia.
Nykyään örkit elävät pääosin heimoissa Lännen maaperällä, erityisesti Rhekianissa. Heimot asuvat karkeasti rakennetuissa puisissa linnoituksissa, joissa rakennukset ovat hyvin pieniä ja yksikerroksisia. Linnoitusten puumuurien sisäpuolelta saattaa löytyä myös muutamia pieniä kasvimaita, mutta harvemmin näkee kotieläimiä.
Heimoja johtaa aina miespuolinen heimopäällikkö, jolla on useita vaimoja. Linnoitusten sisäpuolella naisten tarkoitus on pääasiassa synnyttää ja hoitaa heimopäällikön lapsia. Kuitenkin, naispuoliset örkkierakot ja -soturit saavat miltein samanlaista kunnioitusta kuin kuka tahansa miespuolinen. Heimopäällikön lapsista tyttäret lähetetään toisiin linnoituksiin muiden heimopäälliköiden vaimoiksi, ja pojat jäävät joko isänsä palvelukseen tai lähetetään perustamaan oma linnoituksensa.
Vielä örkit ovat lajeista harvinaisin näky katukuvassa, mutta heidän määränsä kasvaa koko ajan, kun useammat ja useammat örkit jättävät kotilinnoituksensa uuden elämän haussa. Useimmiten heitä näkee rakentajina, metsästäjinä ja seppinä.
Fyysinen potentiaali ja magia: Örkit ovat Aldemeran vahvimpia ja sitkeimpiä asukkeja. Örkki voi yksin tehdä monen haltiamiehen työn. Ei ole epätavallista kuulla, että joku örkki olisi paininut karhujen, susilohikäärmeiden tai aarnikotkien kanssa. Tämän lisäksi örkit ovat hyvin kestäviä, he sietävät kylmää ja kuumaa hyvin, ja voivat selvitä sellaisesta verenhukasta, joka olisi minkä tahansa muun lajin tappanut. Örkkien aseistukseen kuuluvat suuret ja raskaat aseet, kahden käden pitkämiekat ja tapparat, moukarit, nuijat ja sotavarstat. Linnoitusten ulkopuolella kasvaneet örkit ovat osoittaneet taitoa myös hienovaraisempien aseiden, kuten miekkojen, kanssa.
Magiaa taitava örkki on erikoisuus. Kuin vaihtokaupaksi fyysisestä suorituskyvystä örkit hallitsevat magiaa hyvin, hyvin harvoin, ja tällöinkin se on joko heikkoa tai hyvin hankalasti hallittavaa.
Historia ja maine: Örkit syntyivät, kun osa ihmisistä aikoinaan kääntyi haltiahallintoa vastaan ja halusi valtaa myös ihmisille. Tällöin örkkejä johti örkkikuningas. Johtuen örkkien ja haltioiden verisistä yhteenotoista, on kansan mieliin jäänyt kytemään mielikuvat örkkien raakalaismaisuudesta ja sotaisuudesta.
Örkkejä pidetään tyhminä, aggressiivisina ja helposti ärtyvinä. Toiset pitävät heitä sotilaallisen tiukkoina ja vakavina, toiset barbaareina, jotka eivät kuuntele ketään. Harvoilla on positiivisia ennakkoluuloja örkeistä, ja siksi monet yllättyvätkin päästessään viettämään iltaa samaan kapakkaan örkin kanssa.
Useammalla eri lajeilla tavattuja, synnyinlahjana saatuja tai periytyneitä ominaisuuksia on lueteltu tähän. Näitä voi löytyä miltä tahansa valtalajilta, mutta harvemmin tavataan muilla lajeilla.
Velhot (sukupuolineutraali ilmaisu, sekä mies että nainen voi olla velho) ovat yksilöitä, jotka ovat synnyinlahjakseen saaneet uskomattomat taidot magian ja loitsimisen saralta. Heidän käytössään magia on erityisen voimakasta ja he kykenevät monimutkaisempiin ja voimakkaampiin loitsuihin kuin esimerkiksi tavallinen haltia. Kiroukset ovat erityisen vaarallisia velhojen langettamina. Tämän lisäksi velhot ovat usein hyvin älykkäitä ja viekkaita.
Väärille teille ajautunut velho saattaa olla suureksi vaaraksi kaikille, joten tavallisesti hovi pyrkii etsimään velhot mahdollisimman nuorella iällä, ennen kuin heidän oma voimansa ehtii sokaisemaan heidät. Koska he voivat kuitenkin olla suureksi hyödyksi kansalle, heidät tavallisesti pyritään saamaan työskentelemään hovin ja kansan hyväksi. Tästä huolimatta on useita velhoja, joiden ylpeys ja vallanhimo on ajanut heidät itsekkäälle tielle.
Hahmo voi olla velho.
Noidat (sukupuolineutraali ilmaisu, sekä mies että nainen voi olla noita) ovat yksilöitä, jotka ovat magian ja loitsimisen saralla tavallisen lajinsa edustajan tasolla, mutta he käyttävät erilaisia keinoja vahvistaakseen magiaa ja loitsujansa. Näihin kuuluu mm. erilaisten juomien (ns. taikajuomien) valmistaminen, magian korjaaminen suoraan luonnosta ja sopimusten tekeminen vaarallisten tahojen (esimerkiksi demonien ja henkien) kanssa. Nämä tavat nähdään usein epäeettisinä, ja tästä syystä noitia usein halveksitaan tai jopa vihataan. Noidat eivät välttämättä ole pahoja, mutta silti heidän tekemiensä keitosten ("taikajuomien") ja muiden tuotteiden myyminen ja ostaminen nähdään laittomana, vaikka itse tuotteet olisivat täysin vaarattomia.
Noituudellekin löytyy kuitenkin hyväksyttyjä käyttötarkoituksia. Esimerkiksi noitatohtorit ja poppamiehet käyttävät täysin samoja metodeja kuin noidatkin saavuttaakseen haluamansa tuloksen. Heitä kuitenkin tavataan tavallisesti vain faurrojen joukossa.
Hahmo voi olla noita.
Muodonmuuttaja on erittäin harvinainen henkilö, joka on saanut synnyinlahjakseen taidon muokata kehoaan lähes rajatta. Taito täytyy tietysti opetella, ja muodonmuuttaja tavallisesti aloittaa muokkaamalla joitain piirteitään, kuten silmien tai hiusten väriä. Vuosien opettelun jälkeen muodonmuuttaja kykenee muuttumaan joksikin sukulaislajikseen ja mitä kauemmin hän harjoittelee, sitä kauemmas hän pääsee synnyinlajistaan. Myös muodonmuutoksen nopeus kasvaa ajan mittaan.
Muodonmuuttajat elävät tavallisesti kauemmin kuin se laji, joksi syntyi. He ovat kuitenkin hyvin, hyvin harvinaisia, koko Aldemeran muodonmuuttajat voidaan laskea yhden käden sormilla.
Hahmo ei voi olla muodonmuuttaja. Sen sijaan hahmo voi olla hahmonvaihtaja.
Sairastunut henkilö: Vampyyri
Oireet: Vampirismi on muinaisesta kirouksesta alkunsa saanut sairaus. Sairastuneen keho ei tuota tarpeeksi verta, mikä pakottaa vampyyrin juomaan toisten verta. Eniten vampyyri himoitsee oma pohjalajinsa verta (haltiavampyyri haltian, kääpiövampyyri kääpiön jne.), mutta jokaisen valtalajin veri tyydyttää janon. Muiden olentojen veri tuo vain muutaman tunnin helpotuksen janoon. Vampyyrin täytyy ruokailla vähintään kerran viikossa. Päivittäin ruokailevat vampyyrit eivät välttämättä tarvitse mitään muuta ravintoa.
Fyysisiä piirteitä: Vampyyrit ovat usein kalpeita, heillä on terävät ylä(ja joskus myös ala-)kulmahampaat ja pystypupilliset silmät. Silmien väri muuttuu asteittain kohti tummaa punaista sen mukaan, mitä janoisempi vampyyri on. Pystypupillit tuovat vampyyreille hyvän hämäränäön. Vampyyrit ovat usein nopeita ja notkeita, ja kykenevät kulkemaan lähes äänettömästi. Heillä on myös nopea regenerointikyky, kun eivät ole janoisia.
Sairauden leviäminen: Vampirismi on periytyvä sairaus. Kaikki vampyyrin jälkeläiset sairastavat myös vampirismia. Lapsen verentarve alkaa herätä heidän ollessaan 10-14-vuotta (örkeillä voi herätä jo aiemmin). Vampirismi ei leviä millään muilla tavoin.
Maine ja huhupuheet: Vampirismista ja vampyyreista ei tiedetä paljoa, ja arvattaenkin on liikkeellä paljon väärää informaatiota. Yleisesti luullaan, että vampyyrit lisääntyvät puremalla, he ovat aina verenhimoisia murhaajia, he ruokailevat joka yö ja heidän silmänsä ovat aina kirkkaanpunaiset. Joidenkin mukaan vampyyrit kykenevät muuttumaan lepakoiksi, katoamaan varjoihin ja elämään ikuisesti. Huhut ovat todennäköisesti saaneet alkunsa harvoista hyvin näkyvistä ja sadistisista vampyyreista. Suurin osa vampyyreista elää kuitenkin suhteellisen normaalia elämää, yrittäen piilottaa sairauttaan parhaansa mukaan jatkuvassa paljastumisen pelossa. Jos joku paljastuu vampyyriksi, tuo tavallisesti teloitetaan julkisesti yhteisen hyvän nimissä.
Hahmo voi olla vampyyri, mutta ensimmäinen hahmosi ei voi olla vampyyri.
Sairastunut henkilö: Ihmispeto, tarkemmin ihmissusi, ihmiskarhu, ihmispuuma tms.
Oireet: Kerran kuukaudessa, täysikuun aikaan, sairastuneet muuttuvat kivuliaassa muodonmuutoksessa itsensä ja jonkin suurpedon hybridiksi. Petomuodoista susi on yleisin, mutta on tavattu myös karhua, puumaa, ilvestä ja muita suurpetoja. Muodonmuutos kestää tavallisesti minuutin, jonka aikana sairastunut kasvaa kokoa, pää ja muut piirteet muuttuvat petomaisiksi kulmahampaineen kaikkineen ja jalkapöytien pituus kasvaa muuttaen jalat eläinmäisiksi (paitsi faurroilla, joiden jalat pysyvät samanlaisina kuin tavallisessa muodossaan, sorkat mukaanlukien). Joillekkin pedoille kasvaa paksu turkki, toisille ei, joillekkin kasvaa häntä, toisille ei. Vaatteet usein repeytyvät muodonmuutoksen aikana.
Muodonmuutoksen jälkeen ihmispeto kutsuu muita petoja ulvomalla. Tämän jälkeen se lähtee joko yksin tai pienenä laumana metsästämään. Ihmispedot himoitsevat valtalajien lihaa, mutta sen puutteessa metsästävät mitä tahansa riistaa. Kuun laskiessa ihmispedot pyrkivät takaisin paikkaan, jossa muodonmuutos tapahtui, ja palautuvat takaisin tavalliseen muotoonsa, menettäen tajuntansa heti sen jälkeen. Herätessään sairastunut ei muista mitään edellisen yön tapahtumista, eikö hän myöskään ole tietoinen tekemisistään petomuodossaan. Käytännössä joku voi sairastaa lykantropiaa sitä tietämättään.
Fyysisiä piirteitä: Sairastuneet ovat tavallisessa muodossaankin hyvin vahvoja ja kestäviä. Monilla hiukset tuuheutuvat, karvoitus kehossa lisääntyy ja silmien väri muuttuu tummaksi sairastumisen jälkeen. Ihmispedot ovat pahasti allergisia hopealle, tavallisessa muodossa se aiheuttaa aggressiivista ihottumaa ja petomuodossa tuo välttelee mitään hopeista kuin ruttoa.
Sairauden leviäminen: Lykantropiaan voi sairastua kahdella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on yleisempi; petomuotoisen ihmissuden pureman saaminen. Puremahaavat tulehtuvat ja ajavat uhrin sairastamaan elämän ja kuoleman rajamailla tavallisesti viikon mittaisen jakson ajan. Jos uhri tästä selviää, hän muuttuu ensimmäistä kertaa petomuotoonsa seuraavan täydenkuun aikaan.
Toinen tapa on sairastua rituaalin kautta. Täyttä kuuta edeltävänä päivänä rituaalin suorittaja tappaa jonkin suuren petoeläimen, esimerkiksi suden, karhun tai puuman, ja nylkee sen. Täysikuun noustessa hän pukeutuu kyseiseen nahkaan ja ulvoo. Jos paikalliset ihmispedot tai noiden puutteessa susilauma vastaa kutsuun ulvomalla, kasvaa nahka kiinni rituaalin suorittajaan, muuttaen tuon välittömästi ensimmäistä kertaa petomuotoonsa. Rituaalin onnistuminen on kuitenkin hyvin epätodennäköisestä, ja monet siitä tietävät uskovatkin, että koko rituaali on täyttä hölynpölyä.
Maine ja huhupuheet: Ihmispedoista tiedetään runsaasti enemmän kuin vampyyreistä, johtuen noiden näkyvyydestä aina täysikuun aikaan. Siltikin, väärää informaatiota kulkee paljon huhuina. Uskotaan, että ihmispedoksi voi muuttua tavallisen suden puremasta ja että sairaus periytyy aina ihmispedon jälkeläisille. Ihmispedot tulevat tapetuiksi tavallisesti petomuodossaan täysikuun aikaan. He voivat elää hyvinkin normaalia elämää niin kauan kuin hankkiutuvat aina täydenkuun aikaan kauas sivilisaatiosta. Jos joku kuitenkin paljastuu ihmispedoksi, tuota odottaa väistämätön teloitus.
Hahmo voi olla ihmispeto, mutta ensimmäinen hahmosi ei voi olla ihmispeto.
Huomio! Sekä vampirismi että lykantropia ovat vahvoihin kirouksiin pohjautuvia sairauksia, eikä yksi henkilö voi yhtä aikaa sairastaa kumpaakin.