Aldemeran mantereella vallitsee uskonvapaus, tai oikeammin sanottuna, uskomuksia pidetään hyvin yksityisenä asiana. Toisilta harvemmin udellaan uskomuksiin liittyvistä asioista, koska monet kokevat sen tungettelevana ja röyhkeänä. Myös toisten tekemiä valintoja uskomustensa suhteen kunnioitetaan, esimerkiksi jos joku haluaa avoimesti ilmaista uskoaan, tuon annetaan niin tehdä. Tietysti on aina olemassa kultteja, jotka pakottavat uhkailemalla uskomaan omiin jumaliinsa tms. Niitä on kuitenkin vähän ja niiden toiminta pienimuotoista, ainakin toistaiseksi.
Aldemeralla uskotaan erilaisiin jumaliin, aina luonnonjumalista kuolemanjumaliin. Lähes kaikkien jumalien palvontaan kuuluu uhraaminen, jumalasta ja tuon alttareista riippuen uhraus voi olla suuri tapahtuma tai jokapäiväinen pieni rituaali. Uhrilahjatkin ovat täysin jumalasta riippuvia, aina kukista ja pienistä esineistä suuriin eläimiin ja juhla-aterioihin. Eniten palvotuille jumalille löytyy alttareita lähes kaikista kaupungeista, mutta tuntemattomammilla jumalilla saattaa olla vain yksi tai kaksi alttaria koko mantereella. Yksi henkilö voi palvoa kymmeniä eri jumalia, mutta jotkut pidättäytyvät vain yhdessä tai kahdessa. Se on täysin heidän oma valintansa.
Jumalille rukoilun ja uhraamisen toivotaan tuovan hyvää onnea ja voimaa niiden osa-alueella. Esimerkiksi sadonkorjuun jumalalle uhraamisen toivotaan tuovan hyvät sadot, ja sodanjumalalle uhraamisen voimaa ja onnea taisteluihin. Nimenanto-, vihkiäis- ja hautajaisseremonioissa on tapana pyytää siunausta yhdeltä tai useammalta jumalalta. Palvotuimmille jumalille on myös erilaisia juhlia ympäri vuoden.
Koska jumalia on niin tavattomasti, olisi mahdotonta, että he kaikki olisivat todellisia... mutta se ei tarkoita, etteivätkö jotkin olisi.
Alla on lista näkyvimmistä ja palvotuimmista jumalista ympäri Aldemeraa. Lisäksi on uskomattoman monia eri variaatioita esimerkiksi sääolosuhteiden, kuoleman, sadonkorjuun ja luonnon jumalista, mutta ne vaihtelevat hyvin paljon alueittain
Tavallinen kansa ei välttämättä juhli riittejä mitenkään suuresti, korkeintaan lähiperheen kesken syömällä hieman paremmin kuin arkena. Vain avioliittojen yhteydessä on suuremmat juhlat, joihin osallistuu kummankin osapuolen perheet ja läheisimmät ystävät. Ainoastaan aateliset ja rikkaimmat porvarit juhlivat kaikkia riittejä näkyvästi ja myös kalliisti. Riittien yhteydessä on tapana pyytää siunausta yhdeltä tai useammalta jumalalta, eikä uhraaminenkaan ole epätavallista.
Lapselle annetaan nimi tavallisesti heti seuraavana päivänä tuon syntymästä. Etunimen/-nimet valitsevat lapsen vanhemmat, ja lapsen sukunimi tulee myös luonnollisesti vanhemmilta. Heimoissa elävät faurrat voivat käyttää sukunimenään heimon nimeä. Orvot ja äpärät sen sijaan saavat sukunimensä sen mukaan, missä läänissä on syntynyt tai kasvanut (esimerkiksi Cherelialainen). Jumalilta rukoillaan turvaa ja pitkää ikää lapselle, koska monet kuolevat ensimmäisen kahden elinvuotensa aikana.
Avioliittoihin liittyvät perinteet ja tavat vaihtelevat vahvasti eri lajien ja yhteiskuntaluokkien välillä. Tavallisten kansalaisten avioliitoista ei pidetä kirjaa, kun taas aateliset ovat hyvin tarkkoja, että jokainen sukujen välinen liitto on kirjattu tarkasti.
Haltiat menevät naimisiin tavallisesti vain kerran elämänsä aikana. Liiton siunaa usein jommankumman osapuolen isä tai äiti, paikallisen kylän johtaja tai parin palvoman jumalan pappi/papitar. Liiton siunaaminen ulkopuolisen toimesta ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Avioliiton yhteydessä vaimo ottaa miehensä sukunimen käyttöönsä. Koska liitot oletetaan elinikäisiksi, on aviopuolisoilla tapana ”merkitä” toisensa. Tämä tapahtuu tavallisesti tatuoinnilla, arpitatuoinnilla tai jopa polttomerkillä. Tatuoinnit/merkit ovat kummallakin osapuolella identtiset tai korkeintaan peilikuvatut, ja ne ovat abstrakteja kuvioita. Aviotatuointi voi sijaita missä tahansa kohtaa kehoa, mutta usein se on kämmenselässä, käsivarressa, rinnassa, yläselässä tai kasvoissa.
Kääpiöt eivät katso avioeroa ja uudelleenavioitumista pahalla, mutta näitä kuitenkin yritetään vältää jos vain mahdollista. Avioliiton siunaa tavallisesti rikkaamman tai korkea-arvoisemman suvun päämies, mutta kuka tahansa arvoasteikossa avioparia korkeampi henkilö on sopiva siunaamaan. Kumman aviopuolison sukunimi otetaan käyttöön, on kyseisen avioparin oma päätös. Avioitumisen yhteydessä pari vaihtaa sormuksia, joita pitävät aina mukanaan niin kauan kuin avioliitto on voimassa. Sormusta tosin ei tavallisesti pidetä sormessa, vaan esimerkiksi kaulanauhaan pujotettuna.
Faurroilla ja örkeillä on omia heimojen sisäisiä tapoja, jotka vaihtelevat hyvin vahvasti heimosta toiseen. Faurroilla usein avioitumisen yhteydessä annetaan puolisolle säilytettäväksi osa itseä, käytännössä esimerkiksi hiuksia tai pala sarvea riipuksen sisällä tai jopa omaa verta. Heimoissa örkkimiehillä on useita vaimoja, eikä erillisiä avioitumisperinteitä ole oikeastaan ollenkaan. Heimojen ulkopuolella, käytännössä kaupungeissa ja kylissä elävät faurrat ja örkit tavallisesti omaksuvat haltioiden perinteet avioitumisen suhteen. Haltiaperinteiden aviotatuointi tosin voidaan korvata esimerkiksi korulla tai lävistyksellä.
Aldemerassa kuolema on hyvin läsnä arjessa, ja monet kansalaiset ovat tottuneet siihen pienestä pitäen. Se hyväksytään osana elämää, ja vaikka kuolleita voidaan surra pitkäänkin, arkeen palautuminen tapahtuu yleensä nopeasti.
Kuolleiden hautaaminen voi tapahtua monilla eri tavoilla. Maan alle hautaaminen ja polttohautaus ovat yleisimmät menetelmät riippuen olosuhteista. Rikollisten ruumiit jätetään tavallisesti villieläinten syötäväksi, tai heitetään joukkohautoihin. Kuolleilla harvoin on muistopaikkaa samassa paikassa kuin mihin heidät on haudattu. Perheet ja suvut tekevät omaan käyttöönsä muistomerkkejä kuolleille. Korkea-arvoisille henkilöille rakennutetaan tavallisesti omat muistomerkkinsä.
Palvojat: Suuri osa hirainin kansaa, Aldemeran palvotuin jumala
Kuvaus: Auringon jumalaa kuvataan valtavana, kultaisena lohikäärmenä, joka lentää taivaankannen halki. Taiteilijoilla on monta näkemystä, millainen lohikäärme hän on. Jotkut kuvaavat hänet pitkänmuotoisena lung-lohikäärmeenä, toiset perinteisempänä, sopusuhtaisempana lohikäärmeenä. Jotkut kuvaavat hänelle kaksi paria sarvia, toiset kaksi paria siipiä. Joidenkin mukaan hänellä on vitivalkoinen harjas. Azalakin kerrotaan voivan kulkea kansan joukossa öisin, levätessään. Tällöin hän ei olisi lohikäärmemuodossaan, vaan ylväs, valkohiuksinen haltiamies, joka pukeutuun valkoisiin, kullalla kirjailtuihin vaatteisiin. Tällä haltialla on kuitenkin lohikäärmeen sarvet, siivet ja usein myös häntä.
Tarinoita ja taidetta: Auringonjumala esiintyy erittäin paljon taiteessa, tarinoissa ja lauluissa. Hänen ei uskota kantavan aurinkoa - hän on aurinko. Hänen kerrotaan nähneen maailma, joka on pimeä. Tämä pimeys teki hänet surulliseksi, koska kansa joutui pelkäämään. Näin hän nousi taivaalle, laskien suomujensa valon kaikkien päälle. Hän käyttää kaikki päivät lentäen taivaankannen läpi, ja yöt hän lepää, valmistautuen seuraavan päivän lentoon. Talvisin hän joutuu lepäämään enemmän kuin kesäisin, mikä selittäisi eripituiset päivät.
Öisin Azalak saattaa käydä maan päällä, kun hän ei valaise maailmaa valollaan. Hän tuo voimaa ja rohkeutta kaikille seuraajilleen, palkiten kaikki, jotka häntä palvelevat. Jotkut kertovat Azalakin ilmestyneen heille, kun he olivat suorittamassa rikosta, ja estäneen heitä. Tämä olisi käännyttänyt heidät uskoon.
Viimeaikoina auringonjumalan papit ovat alkaneet kertoa suurta ennustusta. Olisi tulossa päivä, jolloin yö ei enää ollenkaan laskisi. Tällöin kansa voisi kulkea pelotta aina, ja kaikki pahat ja väärintehneet kansalaiset tulisivat palamaan auringon valossa, ja vain hyvät ja uskolliset saavat jatkaa eloaan turvassa. Valo puhdistaisi tieltään kaikki sairaudet ja onnettomuudet, jättäen jäljelle vain iloa ja rakkautta. Tämä päivä on tuleva, mutta papit eivät osaa sanoa milloin.
Alttarit ja temppelit: Azalakilla on arvattavasti monia alttareita ympäri Aldemeraa, ja niitä löytyy monesta eri koosta ja muodosta. Usein alttari sisältää kullattuja auringonmuotoja, sekä lohikäärmeitä. Varsinkin suurimmista kaupungeista löytyy usein valtavia lohikäärmepatsaita, jotka kuvaavat Azalakia.
Kaupungeista löytyy usein myös temppeleitä, jotka ovat kokonaan pyhitetty Azalakille. Näihin temppeleihin voi tulla rukoilemaan ja uhraamaan milloin noin näkee parhaakseen. Papit voivat myös pyynnöstä siunata halukkaita - tosin pientä rahallista uhrausta vastaan.
Uhrilahjat: Hyvin monipuolisesti kaikkea: tavaraa, koruja, juhla-aterioita, eläimiä, melkein mitä vain. Tavallisesti uhraus tehdään yöllä tai myöhään illalla, kun aurinko on laskenut tai laskemassa. Näin toivotaan, etteivät uhraukset häiritsisi Azalakin pitkää lentoa. Uhraus tehdään tavallisesti heittämällä uhrattava esine tai asia tuleen.
Juhlapäiviä:
27.6.-3.7. Valofestivaalit
Tämä viikon kestävä juhla tapahtuu vuoden pisimpien päivien aikana. Tällöin monet kaupungit ovat täynnä iloa, tanssia ja musiikkia. Kojuista voi saada ties mitä herkkuja, ja myydäänhän myös koruja, käyttöesineitä, milloin mitäkin. Juhlien tarkoitus on näyttää Azalakille, että kansa rakastaa häntä ja arvostaa hänen suurta, jokapäiväistä työtään.
Palvojat: Suuri osa hirainin kansaa, erityisesti naiset
Kuvaus: Tähtien jumalatarta kuvataan nelikätisenä, haltiamaisena olentona, jolla on hyvin tummansininen iho. Hänellä sanotaan olevan uskomattoman paljon hopeisia ja kultaisia koruja päällään jatkuvasti. Vaatetuksensa puolesta hänen puhutaan pukeutuvan kevyisiin kankaisiin, niin tummiin kuin vaaleisiin.
Tarinoita ja taidetta: Istrenestä kerrotaan monia eri tarinoita monilla eri versioilla. Joidenkin mukaan yötaivaan tähdet ovat jumalattaren koruja, joita hän ripustaa kahdella käsiparillaan puolet yöstä, ja puolet yöstä ottaa niitä alas. Toiset, jotka palvovat myös auringonjumala Azalakia, kertovat Istrenen keräävän auringonjumalalta pudonneita suomuja, kun ne alkavat erottua yötaivaasta, palauttaakseen ne jumalalle aamunkoitteessa.
Istrenen kerrotaan olevan hyvin rakastavainen kansalaisia kohtaan. Erityisesti hän rakastaa lapsia ja suojelee naisia. Jotkut kertovat, että vakavasti sairastunut lapsi on selvinnyt jumalattaren käytyä koskettamassa häntä, ja toiset kertovat tarinaa raskaana olevasta naisesta, joka olisi kuollut heikkouteen, ellei Istrene olisi tullut häntä auttamaan. Tällaisia tarinoita kulkee kansan suussa lukemattomia määriä.
Alttarit ja temppelit: Istrenellä on useita alttareita ympäri Aldemeraa. Ne ovat tavallisesti kaikki samanlaisia - noin metrin korkuisia harmaita kiviä, joihin on kaiverrettu koukeroita ja upotettu valkeita jalokiviä. Kiven ympärillä on usein matalavetinen allas, johon voi heittää koruja ja rahaa. Turhan usein nämä alttarit joutuvat varkauden kohteeksi, kun jalokivet houkuttelevat köyhiä. Istrenen kerrotaan kiroavan nämä varkaat koko loppuiäkseen ja seuraavaksikin iäksi.
Istrenellä on myös useita temppeleitä. Suuremmista kaupungeista varsinkin Idästä löytyy pienet temppelit, joissa on vähintään kaksi pappia jakamassa siunauksia ja auttamassa sairaita ja syntisiä. Näiden lisäksi vuoristoissa ja muilla korkeilla paikoilla on Istrenen suuria temppelikeskuksia. Näihin kaikki, jotka haluavat jättää entisen elämänsä taakseen, puhdistua ja aloittaa uuden elämän, ovat tervetulleita. Näissä temppeleissä on kaikissa valtaisat kiviset patsaat, jotka kuvaavat nelikätistä jumalatarta. Täällä halukkaat voivat myös hylätä entisen elämänsä ja ryhtyä Istrenen palvelijaksi, papiksi. Suurin osa näistä ovat naisia.
Uhrilahjat: Erilaiset korut, tavallisesti kultaiset ja hopeiset. Muut uhrilahjat ovat paljon harvinaisempia.
Juhlapäiviä:
5.-6.4. Tähtiyö
Näiden kahden päivän välinen yö on yö, jolloin yksikään kolmesta kuusta ei nouse taivaalle ja tähdet saavat kukoistaa omassa loistossaan. Monille nämä kaksi päivää ovat vapaapäiviä. Papittarien titteliinsä kastaminen tapahtuu tänä yönä, Istrenen avointen käsien alla. Siunaukset ovat tänä yönä vahvimmillaan.
Palvojat: Suuri osa guathan kansaa, guathan joukossa palvotuimmat jumalat
Kuvaus: On kolme kuuta, ja jokaisella kolmella kuulla on oma jumalattarensa. Jokaista kuuta kuvaa yksi eläin - Amfeaa peura, Nyhtaa jänis ja Mofeusta korppi. Miten jumalattaret itsensä kuvataan, riippuvat täysin taiteilijan näkemyksestä. Jotkut kuvaavat jumalattaret tavallisina eläiminä; Amfean punaisena peurana, Nyhtan hopeisena jäniksenä ja Mofeuksen mustana korppina. Näiden eläinten päiden päällä usein kuvataan valopallo, joka kuvastaa fyysistä kuuta. Toiset taas kuvaavat jumalattaret eläintensä ja ihmisen tai haltian hybridinä. Amfealle kuvataan suuret kauriinsilmät ja peuran korvat, Nyhtalle valkeat jäniksenkorvat ja miltein takkimainen turkki, joka kiertää hänen kaulaansa ja jatkuu rinnalle, ja Mofeukselle kuvataan linnunjalat sekä hiukset, jotka muodostuvat kokonaan sulista. Jotkut taas kuvaavat jumalattaret tavallisina haltioina tai ihmisinä, joiden pukeutuminen viittaa näiden eläimiin.
Tarinoita ja taidetta: Kuiden jumalattaret saavat ehkä eniten huomiota kaikista pääosin guathan palvomista jumalista. Heille on eniten taidetta, lauluja ja tarinoita, joista kaikista on useita eri versioita. Yleisin tarina kertoo kolmesta siskoksesta, jotka elivät aikana, jolloin kuita ei ollut ollenkaan. Heidän kerrotaan joka yö käyneen heittämässä pyhään lampeen kolme kiveä - Amfea suuren punertavan, Nyhta keskikokoisen valkoisen ja Mofeus pienen mustan. Eräänä yönä kaikki heidän heittämänsä kivet nousivat lammesta, ja muodostivat kolme yhtenäistä palloa. Nämä pallot nousivat taivaalle ja muodostivat kuut. Nämä kuut olivat kuitenkin paikoillaan, eivätkä liikkuneet tai käyneet läpi kuiden vaiheita. Sisarukset pelkäsivät, että kuut sammaloituvat, jos ne pysyvät noin paikoillaan. Siksi he nousivat taivaalle liikuttamaan kuita, mutta koska kuut olivat liian raskaita, he ottivat toisen muodon kyetäkseen liikuttamaan niitä. Näin jumalattaret saivat eläimensä, ja he ympäri vuoden liikuttavat kuita taivaalla, aina tähän päivään asti.
Alttarit ja temppelit: Kuiden jumalattarilla on useita erilaisia alttareita useissa eri paikoissa. Joskus alttarit ovat yksinkertaisia - eebenpuusta tehty yksinkertainen muoto, johon on upotettu kolme kiveä - suuri punertava, keskikokoinen valkea ja pieni musta. Hienoimmissa palvontapaikoissa, ja jumalatarten temppeleissä esiintyy suuria tummasta puusta veistettyjä patsaita. Patsaat kuvaavat tavallisesti kaikki kolme siskosta, usein eläinmuodossaan. Patsaiden otsiin on upotettu vastaavat kivet, joita yksinkertaisiin alttareihinkin.
Uhrilahjat: Useita eri asioita - ruokaa, esineitä, koruja ja usein myös kiviä. Jumalattarille on tapana uhrata aina kuiden ollessa täysiä, tai kun kaikki kolme kuuta näkyvät taivaalla. Täydenkuun aikaan temppeleissä pidetään myös erityisiä palvontatilaisuuksia, joihin osallistuminen on tietysti vapaaehtoista.
Juhlapäiviä:
27.2. Nyhtan päivä
12.6. Amfean päivä
6.10. Mofeuksen päivä
Jokaiselle jumalattarelle on heidän omat juhlapäivänsä. Näitä päiviä seuraavana yönä vain yksi kuu näkyy taivaalla, luonnollisesti se kuu, jonka päivää vietettiin. Näinä päivinä uskovaisten on tapana käydä temppelissä vastaanottamassa kyseisen jumalan siunaus ja kuulemassa tarinoita tästä jumalasta. Monet myös pitävät koruja, joihin on upotettu kyseistä jumalaa vastaava kivi.
Palvojat: Suuri osa guathan kansaa
Kuvaus: Yöherra kuvataan taiteessa ja tarinoissa pitkänä ja hoikkana, kalpeana miehenä. Hänellä on päällään sysimusta, kevytkankainen kaapu tai viitta, ja hänen pitkät, silkkiset hiuksensa omaavat saman värin. Yöherran silmiä ei näytetä taiteessa lainkaan. Hänelle kuvataan usein jonkin hirvieläimen sarvet, ja joissain teoksissa hänen hiuksissaan on lettejä. Yöherran ääni kuvataan tarinoissa ja lauluissa hyvin matalana ja miellyttävänä kuunnella, kuin öinen maa itse puhuisi.
Tarinoita ja taidetta: Yöherra esiintyy paljon niin taiteessa, tarinoissa kuin lauluissa. Hänen kerrotaan kulkevan maailman päällä, vetäen mukanaan mustaa vaatettaan. Sen helma peittää kokonaan taivaan, tuoden mukanaan yön ja rauhan. Joidenkin tarinoiden mukaan hän vaivuttaa kansan uneen ja kantaa uneksittuja unia mukanaan. Hänen sanotaan rakastavan kaikkia suojattejaan, ja että hän haluaa kansan lepäävän.
He, jotka palvovat Yöherran lisäksi myös kuiden sekä revontulien jumalattaria, kertovat tarinoissaan Yöherran säälivän niitä, jotka eivät saa unta öisin. Hän olisi antanut jumalattarille luvan valaista viittansa synkkää kangasta, tuoda mukanaan jotain, mitä unettomat voisivat ihailla öisin. Tähtien taas uskotaan olevan Yöherran vaatteen läpi pilkottavaa päivänvaloa.
Alttarit ja temppelit: Yönjumalan alttareita löytää enemmän mitä pohjoisemmassa ollaan. Alttarit saattavat vaihdella kooltaan ja muodoltaan hyvinkin paljon. Tavallisesti ne ovat mustaa tai hyvin tummaa kiveä, hakattu sileään, korkean pyramidin muotoon. Näitä alttareita löytyy usein sieltä, missä ihmisiä on. Kaupunkien laitamilta tai joskus jopa toreilta. Joillakin hyvin vannoutuneilla uskovaisilla voi olla kotona oma pieni nurkkaus, joka sisältää kynttilöitä ja n. 30 cm korkean tumman kiven.
Uhrilahjat: Erilaiset kankaat ja langat, sekä neulat ja muut ompelutarvikkeet. Monet uhraavat myös kukkia ja sekalaisia pienesineitä. Koruja tai ruokaa harvemmin Yöherralle uhrataan. Uhrilahjat voivat olla hyvin pieniä, koska Yöherran uskotaan arvostavan pientäkin lahjaa.
Juhlapäiviä:
21.12. Yönpäivä
Yönpäivä on päivä, jolloin aurinko ei ollenkaan nouse, eikä näin yö ollenkaan laske. Tätä pidetään Varakianissa vapaapäivänä, jolloin suurin osa kansasta voi levätä ja syödä hyvin perheensä ja ystäviensä kanssa. Yönpäivän aattona on tavallisesti paljon juhlavampi meininki, jolloin kansa viettää hyvin sosiaalisesti aikaa toistensa parissa, valmistautuen seuraavan päivän rauhaan ja hiljaisuuteen. Tällöin on myös tapana antaa lähimmäisilleen pieniä lahjoja.
Palvojat: Laajalti varsinkin pohjoisten läänien asukit
Kuvaus: Tuletar kuvataan liekehtivänä naaraskettuna, joka pimeinä öinä tanssii taivaankannella. Taiteessa näkemys vaihtelee hyvin paljon taiteilijan mukaan, jotkut kuvaavat Tuletaren muodostuvan kirjaimellisesti kokonaan revontulista, toisten mukaan hän on hyvin paljon tavallisen ketun näköinen, ja revontulet seuraavat hänen tanssiaan hänen tassunjäljissään.
Tarinoita ja taidetta: Tuletar on monen taiteilijan suosiossa. Hänestä on useita lauluja ja maalauksia, sekä seinävaatteita. Tarinoita hänestä ei juurikaan kerrota, koska hänen uskotaan elävän taivaankannella, laskeutumatta ikinä kansan seuraan. Monet laulut kertovat, kuinka hän haluaa jakaa kauneuttaan ja valoaan kansalle tanssimalla.
Revontulijumalattarella ei ole myöskään alttareita, eikä hänelle uhrata. Monet häntä palvovat uskovat, että tärkeintä jumalatterelle on hänen tanssinsa seuraaminen. Näin ollen monet uskovaiset viettävät vähintään puoli tuntia katsoen revontulia, aina kun niitä taivaalle ilmestyy.
Alttarit ja temppelit: -
Uhrilahjat: -
Juhlapäiviä:
27.-31.12. Revontulifestivaalit ja -tanssijaiset
Ympäri Aldemeraa, missä vain revontulia näkee, voidaan tänä aikana viettää suuret festivaalit, täynnä tanssia, iloa, musiikkia, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Tänä aikana juhlistetaan myös kulunutta vuotta ja otetaan seuraava avosylin vastaan. Näinä viitenä päivänä revontulia nähdään vuodesta toiseen eniten, jopa auringon ollessa taivaalla. Paikoissa, joissa revontulia ei näy, saatetaan ampua ilotulitteita ja harrastaa tulitansseja.
Varakianissa nämä festivaalit päättyvät revontulitanssijaisiin, jolloin koko kansa, niin köyhät kuin rikkaatkin, niin aateliset kuin tavallinen kansa, kokoontuvat kaupunkien ja kylien toreille tanssimaan ja laulamaan tuttuja lauluja.
Palvojat: Monet matkamiehet, vaeltajat ja liikuskelevat kauppiaat
Kuvaus: Aquoth kuvataan tarinoissa hyvin suurena, lähes kaksimetrisenä, ihmismäisenä olentona. Hänen sukupuoltaan tai lajiaan on mahdoton sanoa, sillä hän on verhoutunut kauttaaltaan eri eläinten turkiksiin, saaden hänet näyttämään raskaalta. Hänellä kerrotaan olevat suuret jalat ja kädet, jotka on peitetyt nahkasaappaisiin ja -hanskoihin. Kasvojensa kohdalla hänellä on yksinkertainen, vaalea naamio, joissa on mustia merkkejä, tavallisesti ympyröitä ja suoria viivoja. Aquothilla on myös useita sarvia - kyseenalaista on, onko sarvet hänen omiaan vai kiinnitetty turkiksiin. Päästä löytyy sekä monihaaraiset poronsarvet sekä hirven lapiosarvet, ja hupusta takin selkämykseen kulkee lampaiden, vuohien ja pienten peurojen sarvia kokojärjestyksessä. Hänellä sanotaan olevan mukanaan erilaisia tarvikkeita; lyhty kepin päässä, valtaisa vesileili, täyttävää ruokaa, mitä vain. Tavallisesti hänellä kerrotaan olevan mukanaan vain yksi tavara.
Tarinoita ja taidetta: Suojelijajumalasta kuulee pääosin tarinoita. Häntä näkee taiteessa harvoin. Tarinoita saattaa kuulla kapakoissa tai karavaanien iltanuotioilla, melkein missä vain. Suurin osa kertoo siitä, kuinka vaeltaja on ollut suuressa vaarassa kuolla - pimeässä, nälissään, janoissaan, kylmissään tai eksynyt - ja Aquoth on ilmestynyt ja tuonut mukanaan lyhtynsä, tai pohjattoman rinkkansa, ja opastanut vaeltajan turvalliseen paikkaan ja antanut tuolle mitä hän tarvitsi. Jotkut sanovat, että tarinat ovat aivan pohjattomia, että niiden kertojat ovat vain hourailleet tai suorastaan valehdelleet. Jotkut taas väittävät kivenkovaan uskovansa tarinoihin ja tuntevansa olonsa turvalliseksi, koska Aquoth suojelee heitä matkoillaan.
Tarinoiden lisäksi Aquothista kerrotaan useissa erilaisissa lauluissa. Nämäkin laulut liittyvät matkustamiseen ja niitä kuulee tavallisesti karavaanien kanssa kulkiessa. Myös yksistään vaeltajat voivat hyräillä tai laulella näitä lauluja yksikseen, uskoen sen tuovan hyvää onnea.
Alttarit ja temppelit: Aquothin alttareita löytyy ympäri Aldemeraa, usein mitä ihmeellisimmistä ja oudoimmista paikoista. Sellaisista, joissa ei uskoisi kenenkään käyneen. Alttarit ovat usein pyöreitä, kulhomaisia, halkaisia vaihdellen puolesta metristä metriin. Kulhon reunalla seisoo puoliympyrän muodossa kolmesta seitsemään yksinkertaista, ihmismäistä patsasta. Patsaat voivat olla keskenään erimittaisia. Niiden ympyränmuotoiset päät ovat kallistuneet kulhon keskustaa päin. Nämä alttarit on tehty kauttaaltaan harmaasta kivestä.
Uhrilahjat: Alttareille jätetään usein pieniä uhrilahjoja, jos niiden ohitse kulkee. Uhrit voivat vaihdella aina kukista kynttilöihin ja pieniin ruoka-annoksiin. Alttareihin voi tosiaan törmätä missä vain - lähellä vuorten huippuja petollisella polulla, keskellä sikeintä metsää, jokien pohjissa, silmänkantamattomien aukeiden keskellä...